Pohjois-Thaimaa kaikille aisteille – osa 5 Takaisin Chiang Maihin

Heräsin Chiang Rain hotellilla pyöräilysafarin viimeiseen päivään. Olin nukkunut kuin murmeli ja nälkä kurni vatsassani. Vilkaisin ulos ikkunasta ja ilma näytti edelleen sateiselta ja kurjalta. Matkalla aamiaiselle tuttu kylmyys sai minut taas kaipaamaan lämpimämpiä vaatteita. Pyöräilemään lähteminen alkoi taas arveluttaa. Vaatteet ja hiukset ja kaikki menisivät taas ihan mutaisiksi.

Tapasin aamiaisella Jasonin Ja Natalien. He kertoivat päättäneensä, etteivät aio osallistua päivän pyöräilyyn kylmän vesisateen vuoksi. Myös thaioppaamme saapuivat paikalle ja totesimme yhdessä, että vesiputoukselle on turha lähteä, koska siellä on mutaista ja kurjaa tällä ilmalla.

Pakkasimme sitten pyörät autoon ja hyppäsimme itsekin sen lavalle. Kiersimme Chiang Rain tärkeimmät temppelit. Ehdottomasti vaikuttavin niistä oli Valkoinen temppeli eli Wat Rong Khun. Se suorastaan häikäisee kauneudellaan. Temppeliä alettiin rakentaa vasta vuonna 1997 ja rakennustyöt ovat edelleen kesken. Silti alueella voi tuntea sadunomaisen tunnelman, kun tuhannet peilikoristeet kimaltelevat valkoisissa rakennuksissa.

Wat Rong Khun temppeli Chiang Raissa on vaikuttava

Temppeliä kutsutaan myös valkoiseksi temppeliksi
eikä syytä siihen tarvitse miettiä.

Wat Rong Khun temppeli hehkuu sadunomaista tunnelmaa

Olin napsinut valokuvia koko pyöräsafarin ajan. Kamera oli oireillut jatkuvasti, mutta kuvaaminen oli silti onnistunut. Valkoisella temppelillä kamera alkoi temppuilla toden teolla. Yrityksistä huolimatta se meni täysin pimeäksi. Myöhemmin Suomessa selvisi, että muistikortti oli hajonnut ja kaikki kortin kuvat olivat tuhoutuneet. Kyllä harmitti!

Onneksi sade oli tauonnut, sillä meillä oli kolmen tunnin automatka edessä. Lähdimme siis takaisin Chiang Maihin. Kun olimme istuneet puolitoista tuntia auton lavalla, olimme jo aivan jäässä. Lisäksi takapuoli oli puutunut tunnottomaksi ja pyöräilystä kipeytyneet lihakset huusivat hoosiannaa. Onneksi vuorossa oli lounastauko.

Lounastimme hupaisassa Cabbages & Kondoms ravintolassa. Kyseessä on hyväntekeväisyys-järjestön PDA:n omistama ravintolaketju. Organisaation tavoitteena on mm. kasvattaa tietoisuutta perhesuunnittelun tärkeydestä ja torjua ei-toivottuja raskauksia sekä sukupuolitauteja. Ravintoloissa tarjoillaan maittavaa thairuokaa ja valistetaan kondomien käytöstä hauskalla tavalla. Ruokalistalla muun muassa taataan ettei ruoka aiheuta vaaraa tulla raskaaksi.

Valistusta voi toteuttaa myös hauskalla tavalla.
Thaimaan Cabbages&Kondoms ravintolat ovat siitä hyvä esimerkki.

Myös ruoka on maittavaa Cabbages&Kondoms ravintoloissa.
Ruokailun lisäksi voi tehdä ostoksia myymälässä ja tukea hyvää asiaa.

Syömisen jälkeen ahtauduimme jälleen auton lavalle ja matka jatkui. Toisen puolitoistatuntisen jälkeen saavuimme viimein Chiang Maihin. Ilma tuntui siellä paljon lämpimämmältä vaikka päivä alkoikin jo vaihtua illaksi. Lämpimämmästä ilmasta huolimatta olin aivan syväjäässä. Niinpä päätin mennä tuttuun hierontapaikkaan hotellini lähellä. Koska lihakset olivat todella kipeät monen päivän pyöräilystä, päädyin hellävaraiseen yrttihöyryhierontaan.

Aluksi kuumalla kostealla yrttihauteella painelu tuntui mukavalta. Nopeasti kuitenkin huomasin, että se jätti ihon märäksi. Lämmin höyry jäähtyi ja minun tuli entistä enemmän kylmä. Päätin, etten ota yrttihöyryhierontaa enää toiste.

Päätin myös, että yritän saada lennon Mae Hong Soniin. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin hypännyt ylihuomenna bussiin. Sain kuitenkin tarpeeksi auton kyydissä istumisesta matkalla Chiang Raista Chiang Maihin. Kun vielä kuulin, että bussimatka Chiang Maista Mae Hong Soniin kestää 8 tuntia ja matkaan sisältyy yli 2000 mutkaa, tiesin että lentäminen oli viisas ratkaisu.

Puin niin paljon vaatetta päälle, kun Thaimaassa kehtaa pukea ja lähdin etsimään ruokapaikkaa. Ihan ensin kävin kuitenkin varaamassa läheisestä matkatoimistosta lennon Mae Hong Soniin. Onneksi sain paikan aamulennolle. Kävin vielä räätälillä sovittamassa vielä keskeneräisiä vaatteitani ja löysin lopulta itseni Night Bazaarin yhteydessä sijaitsevalta ruokatorilta.

Chiang Main ruokatorilla vesi herahtaa kielelle
ja vatsan saa täytettyä erinomaisella ruualla, joka ei maksa paljon.

Thaimaan ruokatorit ovat mahtavia paikkoja. Tarjolla on monenlaista ruokaa pienissä kojuissa. Kojuihin ei käy maksuvälineeksi raha, vaan niihin maksetaan alueen ruokakupongeilla. Kuponkeja voi ostaa alueella sijaitsevasta ”kioskista”. Syöminen ruokatoreilla ei todellakaan ole kallista. Ihan pikkurahalla voi syödä vatsan täyteen todella maittavaa ruokaa.

Jonottelin vuoroani kuponkijonossa, kun kuulin nimeäni huudettavan. Käännyin katsomaan ketkä minua huutelevat ja näin Natalien ja Jasonin lopettelemassa illallistaan lähipöydässä. Olipa hauska sattuma. Istuin heidän seuraansa. Puheeksi tuli lentoni Mae Hong Soniin. Mainitsin samalla, että lennän sieltä sitten parin päivän päästä Bangkokiin Chiang Main kautta. Natalie ja Jason kertoivat lentävänsä myös samana päivänä Bangkokiin ja niinhän sitten selvisi, että olemme varanneet paikat samalle lennolle. Oli mukava tietää, että tapaamme vielä ainakin tuolla lennolla.

Amerikkalaiset lähtivät ostoksille ja minä jäin vielä ruokatorille. Eikä aikaakaan, kun paikalle pölähti Aila. Olin tutustunut Ailaan ja Mariin lentokoneessa matkalla Thaimaahan. Nyt hekin olivat päässeet Bangkokista Pohjois-Thaimaahan. Mari oli jäänyt lukemaan kirjaa hotellille, mutta Aila halusi päästä katselemaan kaupunkia. Niinpä istuimme alas yhdessä ja täytyy tunnustaa, että omalla äidinkielellä kommunikointi oli todella mukavaa pitkästä aikaa. Sovimme, että menemme seuraavana päivänä illalliselle kaikki kolme. Se olisikin minulle viimeinen ilta Chiang Maissa.

Seuraavana aamuna nautin taas pitkästä aikaa Gap’s Housen aamiaista banaaninlehdeltä. Vielä yölläkin minun oli ollut niin kylmä, että jouduin hakemaan lisäpeiton. Nyt onneksi näytti siltä, että päivästä oli tulossa aurinkoinen.

Lähdin kävelemään joelle ja jo heti Thapae portin luona yllätyin iloisesti. Päivä oli Kukkafestivaalien avajaispäivä ja juhlien kunniaksi oli järjestetty valtava kukkaisparaati. Toinen toistaan upeampia ja mielikuvituksellisempia kukkarakennelmia ”purjehti” ohitseni. Ihmiset olivat hyvällä tuulella ja aurinko paistoi.

Chiang Main kukkaparaatissa oli käytetty mielikuvitusta

Koristeisiin oli käytetty miljoonia kukkia

Ihaillessani kukkaloistoa ja hymyileviä ihmisiä, sain seuraani jo iäkkäämmän englantilaispapan. Juttelin hänen kanssaan niitä näitä ja kävimme lähiravintolassa juomassa hedelmäpirtelöt. Pirtelön maku on taivaallinen, koska hedelmät ovat aina tuoreita Thaimaassa. Mies oli mukava, mutta kieltäydyin silti kohteliaasti illalliskutsusta. Olinhan sitä paitsi sopinut illastavani Ailan ja Marin kanssa.

Jatkoin matkaa itsekseni ns. puuvillakatua pitkin. Pohjois-Thaimaassa tuotetaan paljon puuvillaa ja tämän kyseisen kadun varrella oli useita kauppoja, joissa myytiin paikallisia puuvillatuotteita. Pakkohan sieltä oli hame ostaa ja tuliaisia kotiin. Hyviä ostoksia teinkin, sillä vaatteet ovat olleet erittäin hyvälaatuisia ja kestäviä.

Katu vei minut joelle. Siellä päätin mennä viimein tutustumaan paljon kehuttuun Riverside ravintolaan. Olin kuullut, että iltaisin ravintolassa on hyvä meno ja huippuluokan live musiikkia. Lounasaikaan musiikkia ei ollut, mutta kokemus oli silti erittäin miellyttävä. Istuin pöytään johon paistoi aurinko, olihan ollut syväjäässä jo monta päivää. Auringon lämpimät säteet tuntuivatkin suorastaan suloisen ihanilta.

Kookoskanakeitto on yksi lempiruuistani Thaimaassa

Tilasin Tom Kha Kain eli kookoskanakeittoa ja sen lisäksi keitettyä riisiä. Mikä ihana makunautinto tuo ruoka olikaan. Ihailin samalla rauhoittavaa jokimaisemaa ja nautin auringon lämmöstä. Uudet puuvillavaatteet odottelivat muovikassissa viereisellä penkillä ja sääret hehkuivat sileinä aikaisemmin päivällä käymäni vahauksen seurauksena. Kaikki tuo yhdessä on painunut lähtemättömästi mieleeni, ja muistoihini tuo lounas onkin jäänyt ihan erityisen upeana kokemuksena.

Istuskellessani siinä suorassa auringonpaisteessa minulle tuli vihdoinkin kuuma. Voi kuinka olinkaan odottanut tuota olotilaa. Siirryin vielä hetkeksi varjoon istuskelemaan, mutta lähdin sitten vielä viimeiselle kävelylle kaupungille. Seuraavan aamuna matkani jatkuisi kohti uusia seikkailuja pienessä hiljaisessa Mae Hong Sonin kaupungissa lähellä Myanmarin eli entisen Burman rajaa.

Pohjois-Thaimaassa syödään paljon paikallista possua. Tässä
maistelimme possusta tehtyä maittavaa makkaraa tulisen kastikkeen kanssa.

Sitä ennen kävin pakkaamassa tavarat ja nautin hyvän illallisen uusien ystävieni Marin ja Ailan kanssa. Mari aikoi lähteä jo viikon päästä takaisin Suomeen. Aila jäisi Thaimaahan vielä pidemmäksi aikaa. Kerroin heille, että aion mennä Bangkokin jälkeen Samuille ja sieltä vielä Krabille. Aila innostui myös Krabista ja sovimme, että ehkä näemme siellä vielä vajaan parin viikon kuluttua.

Ennen Krabille pääsyä ehti tapahtua vielä vaikka mitä. Hiljaisessa Mae Hong Sonissakin koin monia ikimuistoisia hetkiä ja paikallisten ystävällisyyden hädän hetkellä. Kerron niistä lisää seuraavassa osassa joka on samalla viimeinen juttu Pohjois-Thaimaasta – ainakin tällä erää.

osa 1 Bye Bye busy life
osa 2a Chiang Mai hurmasi minut 

osa 2b Chiang Mai hurmasi minut 
osa 3  Polkupyörällä Makumaahan

osa 4 Polkupyöräily itkettää, naurattaa ja laulattaa