¡Viva España! – Kataloniaa kahdessa viikossa osa 2 – Salou, Tarragona ja Reus

Aktiivisen loman alun jälkeen halusimme pitää rentoutumispäivän rannalla. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, koska ilma oli viileä ja tuulinen eikä aurinko paistanut paksun pilviverhon takaa. Niinpä lähdimme bussilla tutkimaan läheistä Tarragonan kaupunkia. Se oli jo aikoinaan yksi tärkeimmistä Rooman valtakunnan kaupungeista. Edelleenkin siellä on yksi Espanjan tärkeimmistä satamista. Bussilippu Tarragonaan maksoi 2,20€ /suunta. 

Tarragonan keskustassa on hauska ihmistornipatsas

Pelleilimme sen ympärillä olevien huutajapatsaiden kanssa

Kaupunki näytti mukavalta ja pilviverhokin oli ohentunut huomattavasti Salouhin verrattuna. Suurin osa kaupoista oli vielä kiinni, joten nautimme kaupungin hiljaisesta tunnelmasta. Espanjassa kaupat aukeavat monissa paikoissa vasta yhdentoista tai jopa kahdentoista aikaan. Ihastelimme suurta ihmistornipatsasta ja pelleilimme sen ympärille pystytettyjen huutavien ihmispatsaiden kanssa.

Löysimme lisää käveltyämme vanhat roomalaisen sirkuksen rauniot. Niiden äärellä ihmettelimme jälleen kerran ajan kulumista ja elämän ihmeellisyyttä. Kaupatkin alkoivat olla jo auki, joten saimme shoppailtua molemmille uudet paidat.

Tarragonasta löytyy myös useita Rooman valtakunnan ajan raunioita.
Kaupungin nimi oli tuolloin Tarraco ja se oli heti Rooman jälkeen yksi tärkeimmistä kaupungeista.

Vanhan kaupungin edustan aukiolla sijaitsevissa
taloissa on kauniit espanjalaistyyliset parvekkeet.

Päästäkseen beachille on käveltä reilusti alaspäin

Päädyimme Tarragonan vanhan kaupungin äärellä sijaitsevalle aukiolle ja päätimme lounastaa siinä. Aurinko alkoi pikkuhiljaa paistaa ja lomafiilis oli taas kohdillaan. Ihastelimme talojen espanjalaistyylisiä parvekkeita. Söin jälkiruuaksi vielä huippuhyvän kookosjäätelön. Espanjassa jäätelö on useimmiten italialaistyylistä ja erittäin hyvää.

Ihastelimme nopeasti vanhan kaupungin kapeita katuja, mutta halusimme suunnata enemmän aurinkoon päin. Lähdimme siis etsimään Tarragonan kauniiksi kehuttua rantaa. Kaupungissa on melko huimat korkeuserot ja kävelimmekin hyvän tovin alaspäin. Ranta löytyi ja samalla saimme ihailla lähistön paikallisasutusta. Olisikohan jo silloin käynyt ihan ekaa kertaa mielessä haave omasta asunnosta Espanjassa? Ei minulla vieläkään ole asuntoa Espanjassa, mutta unelma siitä elää. 

Unelmien talo Espanjassa voisi hyvin näyttää vaikka tältä

Tarragonan beach ylhäältä kuvattuna

100 luvulla (jKr) rakennettiin Tarragonan (silloisen Tarracon)
amfiteatteri mm. gladiaattoritaisteluja varten.

Meille riitti, että olimme nähneet rannan, koska emme olleet varustautuneet rannalla oleiluun. Kapusimme siis takaisin ylös ja vuorossa oli Tarragonan Rooman aikaisen amfiteatterin tutkiminen. Tuntui käsittämättömältä ajatella, että teatteri on rakennettu lähes 2000 vuotta sitten. Ajanlaskumme ensimmäisten vuosisatojen aikana paikalla on taisteltu verisiä gladiaattoritaisteluita. Nykyään me turistit sitten tutkimme raunioita, jotka ovat yksi Unescon maailmanperintökohteista.

Palauduttuamme historian syövereistä nykyaikaan, huomasimme, että jalat ovat jo melkoisen väsyneet kaikesta kävelemisestä. Edessämme näkyi turisteille tarkoitetun minijunan pysäkki. Istuminen ja maisemien ihailu junan kyydistä tuntui hyvältä ajatukselta. Pettymykseksemme oli kuitenkin todettava, että Espanjassa minijunatkin ovat siestalla päiväaikaan – ainakin Tarragonassa.

Ei auttanut muu kuin jatkaa matkaa kävellen. Löysimme auki olevan terassiravintolan ja päätimme istahtaa siihen. Emilia tilasi juomat, sillä välin kun kävin vessassa. Jutustelimme mukavia ja nautimme kiireettömästä lomatunnelmasta. Tarjoilija toi juomat ja asetti silloin 13 vuotiaan tyttäreni eteen oluen ja antoi minulle Cokiksen. Joko hän ei vaan todellakaan ajatellut mitään tai sitten ikärajoilla ei ole merkitystä. Vai voiko 13 vuotiasta luulla täysi-ikäiseksi?

Seuraavana aamuna päätimme, että satoi tai paistoi, niin menemme rannalle. Alkoi olla kerta kaikkiaan aika pitää yksi vähän rauhallisempi päivä. Tutkiessamme säätilaa parvekkeelta, huomasimme, että taivaalla on kyllä pilviä, mutta viileä tuuli oli poissa. Pakkasimme pyyhkeet kassiin ja laitoimme uikkarit päälle. Lähdimme beachille suoraan aamiaiselta.

Saimme makailla melkoisen rauhassa pilvisen ilman vuoksi. Lepääminen tuntui silti ruhtinaalliselta. Taisimme ihan nukahtaakin välillä, vaikka Emilia oli niin kylmissään, että piti pitkähihaisen paidan uikkareitten päällä. Pitkän lepäilyn jälkeen lähdimme etsimään lounaspaikkaa. Erilaiset tapakset maistuivat taivaallisilta kun samalla ihailimme rantaviivaa ja nyt jo rakoilevaa pilviverhoa.

Lounaan jälkeen annoin senegalilaisen naisen letittää hiukseni. Lomakampaus tuntui hyvältä ajatukselta. Emilia ei lettejä halunnut. Ne olivat liian lapselliset hänen mielestään. Minun itsetuntoani puolestaan helli naisen aidontuntuiset ihmettelyt siitä, että kuinka voin olla Emilian äiti, vaikka olen niin nuori. Olipa kyse sitten aidosta ihmettelystä tai vain keksityistä kohteliaisuuksista, tuntuivat sanat aidosti kivoilta ja saivat minut hymyilemään tyytyväisenä.

Senegalilainen nainen teki minulle hienon lomakampauksen.
Letit pysyivät päässä monta viikkoa.

Saloun beachille saatiin paljon ihmisiä, kun aurinko alkoi paistaa.

Aurinko alkoi pikkuhiljaa paistaa ja ranta täyttyi muistakin ihmisistä. Loppupäivän vain rentouduimme ja kävimme meressä uimassa. Olen täysin vakuuttunut siitä, että meressä uiminen tekee ihmiselle todella hyvää. Suolainen vesi desinfioi ihoa ja tuntuu tekevän hyvää myös hiuksille ja kynsille. Tuttavamme Kreikassa onkin sitä mieltä, että ihmiset jotka uivat paljon meressä, elävät pidempään. Alan pikkuhiljaa olla hänen kanssaan samaa mieltä.

Illalla lähdimme illallisen jälkeen vielä sangrialle samaan ravintolaan, jossa olimme lounastaneet. Siitä on niin mukavat näköalat. Taas henkilökunta olisi juottanut Emiliallekin sangriaa, vaikka tilasimme hänelle erikseen hienon alkoholittoman drinkin. Se taisi olla San Fransisco.

Emilia joi alkoholitonta San Fransico coctailia

Ravintolasta oli upeat näkymät rannalle.
Kuva on otettu vähän ennen hurjaa ukkoskuuroa.

Katselimme upeaa auringon laskua ja kuulimme jostain kaukaista ukkosen jyrinää. Illan pimennyttyä näimme taivaan rannassa huimia salaman iskuja. Ukonilma oli tulossa meitä kohti eikä aikaakaan, kun vettä satoi aivan kaatamalla. Jostain syystä se ei silti pilannut lomatunnelmaamme lainkaan. Katselimme sadetta ja salamoita ravintolan ikkunoista, jonne olimme siirtyneet suojaan sateelta.

Kaatosade loppui melko lyhyeen ja saatoimme lähteä hotellille. Halusimme kävellä rantahiekkaa pitkin. Se tuntui todella houkuttelevalta, sillä kaikki aiemmat jäljet olivat poispyyhityt ja hiekka tuntui varpaissa pehmeältä ja puhtaalta. Rannalla kävellessä lähiravintoloiden ja katujen äänet vaimenevat ja aaltojen loiske kuulostaa jotenkin taianomaiselta. Olemme aika pieniä murusia maailmassamme. Edessämme oli suuri pimeä meri, joka vaikutti aivan eri paikalta verrattuna päivän uinteihimme. Mietimme hetken mitä kaikkia salaisuuksia meri kätkeekään sisälleen. Mutta lähdimme sitten hotellia kohti ja nukkumaan.

Aamulla kello soi taas vaativasti. Suunnitelmiimme kuului lähteä bussilla Reusiin ostoksille. Reus on pieni kaupunki Tarragonan provinssissa Kataloniassa Espanjassa. Se on tunnettu ennen kaikkea kuuluisan akkitehdin Antoni Gaudín syntymäkaupunkina. Kaupungissa sijaitsee myös lentokenttä, johon lentävät monet halpalentoyhtiöt (esim. RyanAir). 

Jos ymmärsin oikein on tässä kuvassa Gaudín syntymäkoti.
Jos se ei ole juuri tämä talo, niin ainakin jossain hyvin lähellä. Kaupunki on Reus.

Olimme perillä lyhyen bussimatkan jälkeen. Koska kello ei ollut vielä kovin paljon, ei meillä ollut kiirettä ostoksille. Jäimme nauttimaan paikallisen puiston – Parc de Sant Jordin – antimista. Kasvillisuus oli vehreää, kukkapenkit loistivat kauneuttaan ja pienen tekolammen yli oli rakennettu kaunis kaarisilta. Puisto oli oikein viehättävä ja virkistävä paikka. Kaiken kruunasi Gaudín tyyliin rakennetut puiston penkit.

Pyhän Jordin puistossa on paljon ihasteltavaa

Emilia poseerasi puiston kaarisillalla

Tietysti puiston penkit olivat Gaudí tyyliä

Kauppojen auettua teimme ihan huippuostoksia ainakin omasta mielestämme. Myös Espanjassa alkaa juhannuksen jälkeen alennusmyynnit. Niistä mekin sitten nautimme täysin rinnoin. Söimme kevyttä lounasta aukiolla, kun tajusimme, että alkaa olla siesta-aika ja lähes kaikki kaupat sulkivat ovensa. Istuskelimme sitten reilut pari tuntia ottamassa aurinkoa keskellä kaupunkia. Kyllä siinä kuuma tulikin! Katalonian matkamme alkoi tuntua entistä paremmalta. Tulimme yhdessä samaan lopputulokseen, että sekä Tarragona, että Reus ovat oikein viehättäviä kaupunkeja eikä hotelli voisi paljon paremmassa paikassa ollakaan kuin Saloussa. Katalonian valloitus jatkuu Barcelonassa. Siitä voi lukea täältä.

Odottelimme siestan loppumista aukiolla.
Terassilla tuli lievästi sanoen kuuma, mutta emme halunneet mennä varjoon.

Aikaisemmin sarjan ¡Viva España! – Kataloniaa kahdessa viikossa ilmestyneet osat
osa1 – Salou ja Port Aventura